Monday, April 26, 2010

Coco Before Chanel & Séraphine

Tyttären sairastuessa viikonloppuna keuhkoputkentulehdukseen olemme viettäneet viime päivät kotosalla. Katselin kuitenkin sunnuntai-iltana ja tyttären jo nukkuessa pari elokuvaa, joista molemmat ovat omalla tavallaan kiehtovia omaelämäkerrallisia leffoja kahdesta hyvin erilaisesta, mutta taiteellisesta ja vaikuttavasta naisesta.

When our daughter got sick with bronchitis on Saturday we have pretty much spend our days indoors. Yesterday evening I watched two true story based movies, both these are very compelling stories of two very different, yet artistic and impressive women.

Ensimmäinen katsomistani elokuvista oli jo pitkään odottamani Coco Before Chanel (2009), joka oli vihdoin ilmestynyt läheiseen Blockbuster-vuokraamoon. Elokuvan pääosassa nähdään aina yhtä viehättävä ja kiehtova Audrey Tautou.

The first movie I saw was Coco Before Channel (2009), the one I have waited for long and now it finally was at our local Blockbuster. In a leading role in this film you can see this young lady, the always as fascinating and wonderful Audrey Tautou.

Coco Chanel aloitti uransa hatuntekijänä ja löysi sitä kautta tiensä myös muodin maailmaan. Hänellä oli aina oma näkemyksensä siitä, kuinka naisten tulisi pukeutua. Hän ei voinut sietää korsetteja, tai liian paljastavia, lähes teatraalisia naisten vaatteita, joita hänen aikansa naisilla oli tapana käyttää. Hän pukeutui yleensä aina mustaan, käyttäen pukeutumisessaan tehosteväreinä valkoista, harmaata tai laivastonsinistä.

Coco Chanel started her career as a hat maker, but then found her way into the world of fashion. She always had her own vision of how women should dress, really fighting against corsets or too theatrical dresses that the women of her time used to wear. She always dressed up in black, using the color white, gray or navy blue as accent colors.

Elokuvassa tuodaan esille myös Cocon ja englantilaisen businessmiehen, Arthur "Boy" Capelin (Alessandro Nivola) värikäs ja intohimoinen suhde, joka päättyy lopulta traagisesti. Coco Chanel ei koskaan mennyt avioon Boyn eikä kenenkään muunkaan miehen kanssa, vaan omistautui Boyn menetettyään täysin uralleen.

In this movie also the romantic and colorful relationship between Coco and english businessman Arthur Boy Capel (Alessandro Nivola) is being brought to attention, which unfortunately ended tragically. Coco never married Boy or no other man, but was devoted to her business after losing Boy.


Gabrielle Coco Chanel, tuo orpokodin tyttö, kykeni nostamaan itsensä periksiantamattomuudellaan ja rohkeilla visioillaan muodin huipulle. Hänestä tuli lopulta unohtumaton muotimaailman ikoni, nimi, jonka kaikki tietävät ja jonka nimeen monet muotisuunnittelijat yhä edelleen vannovat.

Gabrielle Coco Chanel, a girl from an orphanage, was able to lift herself up to the top of the fashion world with her courage and brave visions. She made herself an unforgettable fashion world icon. She was and still is a name everyone knows and her work still inspires us women and is all in all a woman in whoms name many of the fashion designers still swear.

Katselin eilen illalla myös elokuvan Séraphine (2008), joka kertoo hiukan tummasävyisellä tyylillä keski-iän saavuttaneesta taloudenhoitajasta Séraphinesta (Yolande Moreau), joka elää 1900-luvun Ranskassa. Eräs hänen työnantajistaan sattuu olemaan tunnettu saksalainen taidekriitikko Wilhelm Uhde (Ulrich Tukur), joka huomaa taloudenhoitajansa taiteelliset kyvyt.

I also watched this movie Séraphine (2008) last night. This is a true story about a middle aged housekeeper Séraphine (Yolande Moreau) who lives in the early 1900s France as a housekeeper. She is suddenly discovered by his employee, kwown german art critic Wilhelm Uhde (Ulrich Tukur), who realizes that his housekeeper is actually a very talented artist.

Séraphine oli elämänsä aikana tottunut hyörimään keittiöissä ruokaa laittaen, tiskaten, lattioita luututen ja herrasväkeä palvellen. Kuka olisi uskonut, että tämä homssuisen oloinen nainen löysi kauneutta kaikkialta ympäriltään ja oli taiteellisesti hyvin lahjakas, huiskien vapaa-ajallaan rohkeita ja voimakkaita maalauksia lähes hurmiotilassa.

Séraphine was used to work in the kitchen, cleaning hallways and floors and serving the upper level families. But who would have thought that this dowdy lady was able to see a lot of beauty around her and was artisticly very talented, painting strong and vibrant paintings in her free time.

Séraphine työskenteli illan pimeydessä, kynttilöiden valossa ja oman laulunsa säestämänä. Hän aloitti pienistä töistä edeten lopulta suurempiin ja erittäin voimakkaisiin töihin. Valitettavasti Seraphinen mieli lopulta järkkyi ja tunsi inspiraationsa tulevan suuremmilta voimilta. Hän päätyi parantolaan, jossa hän eli viimeiset vuotensa.

Séraphine always painted during the evening and night hours, in the fragile candle light. She also had a habit to sing to herself while painting. She first started with small paintings, but when she was discovered she started making much bigger and bolder paintings. Unfortunately Seraphine got mentally unstable and thought her inspiration came from the bigger forces. She ended up spending her last years in mental asylum.

Séraphine on ehkä poissa, mutta hänen voimakkaat työnsä ovat luonamme ikuisesti. Henkilökohtaisesti en voi kuin ihailla hänen töidensä upeita värejä ja vahvoja siveltimen vetoja.

Séraphine may be gone, but her powerful art work will always be with us. Personally I cannot but admire the vivid colors and strong brush strokes in her work.

6 comments:

  1. Näistä kahdesta pidin tuosta Seraphinesta enemmän. Se oli todella hienosti tehty kertomus tuosta hieman traagisestakin hahmosta ja en voinut kuin ihailla Yolande Moreaun roolisuoritusta.

    ReplyDelete
  2. Minusta on noloa että haluaisin nähdä Coco-leffan mutta inhoan Audrey Tatouta niin paljon että aina vuokraamossa ohitan sen kuitenkin loppujen lopuksi. Lupaan että joku päivä vielä..

    ReplyDelete
  3. Moi Päivi, minä pidin näistä molemmista, mutta samoin minä pidin jälkimmäisen leffan tummasta luonteesta ja Séraphinen omalaatuisesta persoonasta. Hieno suoritus tosiaan Moreaulta.

    Moi Mikaela. No mutta mikäs siinä Tatoussa nyt niin hirveesti sua ärsyttää, että pitää hyvä leffa ohittaa? Minä taas pidän tosi paljon Tatousta ja mua on suoraan sanottuna harmittanut, kun tätäkin leffaa on saanut taas odottaa ja odottaa...

    ReplyDelete
  4. Tatou on ärsyttävä ;O) Inhoan Amelie-leffaa syvästi, vaikka kaikki muut pitää siitä. Tatou-ärtymykseni on varmaan tullut siitä sekä todella puisevasta ja ala-arvoisesta työstä DaVinci koodissa..

    ReplyDelete
  5. Huhuu Sari, oletkos elokuvia katsellut viime viikkoina?

    Minäkin olen saanut kotiini vihdoinkin pitkän paussin jälkeen nettiyhteyden, mutta dvd-laite ei toimi, joten on mentävä elokuviin tai katsottava tv:stä elokuvat. Joten juttuja on tullut aika vähän, sillä kumpaakaan en ole paljoa harrastanut. Muutto on vienyt voimia..

    A Single Manin näin viimeksi teatterissa. Ja tv:stä katsoin viimeksi innostuneena Eastwoodin Hiljaiset sillat..

    Terkkuja!

    ReplyDelete
  6. Hei, tuun lukijaksi! Elokuvat kiinnostavat, jos saisin täältä jotain vinkkejä;)

    ReplyDelete