Coco Before Chanel & Séraphine

Tyttären sairastuessa viikonloppuna keuhkoputkentulehdukseen olemme viettäneet viime päivät kotosalla. Katselin kuitenkin sunnuntai-iltana ja tyttären jo nukkuessa pari elokuvaa, joista molemmat ovat omalla tavallaan kiehtovia omaelämäkerrallisia leffoja kahdesta hyvin erilaisesta, mutta taiteellisesta ja vaikuttavasta naisesta.

When our daughter got sick with bronchitis on Saturday we have pretty much spend our days indoors. Yesterday evening I watched two true story based movies, both these are very compelling stories of two very different, yet artistic and impressive women.

Ensimmäinen katsomistani elokuvista oli jo pitkään odottamani Coco Before Chanel (2009), joka oli vihdoin ilmestynyt läheiseen Blockbuster-vuokraamoon. Elokuvan pääosassa nähdään aina yhtä viehättävä ja kiehtova Audrey Tautou.

The first movie I saw was Coco Before Channel (2009), the one I have waited for long and now it finally was at our local Blockbuster. In a leading role in this film you can see this young lady, the always as fascinating and wonderful Audrey Tautou.

Coco Chanel aloitti uransa hatuntekijänä ja löysi sitä kautta tiensä myös muodin maailmaan. Hänellä oli aina oma näkemyksensä siitä, kuinka naisten tulisi pukeutua. Hän ei voinut sietää korsetteja, tai liian paljastavia, lähes teatraalisia naisten vaatteita, joita hänen aikansa naisilla oli tapana käyttää. Hän pukeutui yleensä aina mustaan, käyttäen pukeutumisessaan tehosteväreinä valkoista, harmaata tai laivastonsinistä.

Coco Chanel started her career as a hat maker, but then found her way into the world of fashion. She always had her own vision of how women should dress, really fighting against corsets or too theatrical dresses that the women of her time used to wear. She always dressed up in black, using the color white, gray or navy blue as accent colors.

Elokuvassa tuodaan esille myös Cocon ja englantilaisen businessmiehen, Arthur "Boy" Capelin (Alessandro Nivola) värikäs ja intohimoinen suhde, joka päättyy lopulta traagisesti. Coco Chanel ei koskaan mennyt avioon Boyn eikä kenenkään muunkaan miehen kanssa, vaan omistautui Boyn menetettyään täysin uralleen.

In this movie also the romantic and colorful relationship between Coco and english businessman Arthur Boy Capel (Alessandro Nivola) is being brought to attention, which unfortunately ended tragically. Coco never married Boy or no other man, but was devoted to her business after losing Boy.

Gabrielle Coco Chanel, tuo orpokodin tyttö, kykeni nostamaan itsensä periksiantamattomuudellaan ja rohkeilla visioillaan muodin huipulle. Hänestä tuli lopulta unohtumaton muotimaailman ikoni, nimi, jonka kaikki tietävät ja jonka nimeen monet muotisuunnittelijat yhä edelleen vannovat.

Gabrielle Coco Chanel, a girl from an orphanage, was able to lift herself up to the top of the fashion world with her courage and brave visions. She made herself an unforgettable fashion world icon. She was and still is a name everyone knows and her work still inspires us women and is all in all a woman in whoms name many of the fashion designers still swear.

Katselin eilen illalla myös elokuvan Séraphine (2008), joka kertoo hiukan tummasävyisellä tyylillä keski-iän saavuttaneesta taloudenhoitajasta Séraphinesta (Yolande Moreau), joka elää 1900-luvun Ranskassa. Eräs hänen työnantajistaan sattuu olemaan tunnettu saksalainen taidekriitikko Wilhelm Uhde (Ulrich Tukur), joka huomaa taloudenhoitajansa taiteelliset kyvyt.

I also watched this movie Séraphine (2008) last night. This is a true story about a middle aged housekeeper Séraphine (Yolande Moreau) who lives in the early 1900s France as a housekeeper. She is suddenly discovered by his employee, kwown german art critic Wilhelm Uhde (Ulrich Tukur), who realizes that his housekeeper is actually a very talented artist.

Séraphine oli elämänsä aikana tottunut hyörimään keittiöissä ruokaa laittaen, tiskaten, lattioita luututen ja herrasväkeä palvellen. Kuka olisi uskonut, että tämä homssuisen oloinen nainen löysi kauneutta kaikkialta ympäriltään ja oli taiteellisesti hyvin lahjakas, huiskien vapaa-ajallaan rohkeita ja voimakkaita maalauksia lähes hurmiotilassa.

Séraphine was used to work in the kitchen, cleaning hallways and floors and serving the upper level families. But who would have thought that this dowdy lady was able to see a lot of beauty around her and was artisticly very talented, painting strong and vibrant paintings in her free time.

Séraphine työskenteli illan pimeydessä, kynttilöiden valossa ja oman laulunsa säestämänä. Hän aloitti pienistä töistä edeten lopulta suurempiin ja erittäin voimakkaisiin töihin. Valitettavasti Seraphinen mieli lopulta järkkyi ja tunsi inspiraationsa tulevan suuremmilta voimilta. Hän päätyi parantolaan, jossa hän eli viimeiset vuotensa.

Séraphine always painted during the evening and night hours, in the fragile candle light. She also had a habit to sing to herself while painting. She first started with small paintings, but when she was discovered she started making much bigger and bolder paintings. Unfortunately Seraphine got mentally unstable and thought her inspiration came from the bigger forces. She ended up spending her last years in mental asylum.

Séraphine on ehkä poissa, mutta hänen voimakkaat työnsä ovat luonamme ikuisesti. Henkilökohtaisesti en voi kuin ihailla hänen töidensä upeita värejä ja vahvoja siveltimen vetoja.

Séraphine may be gone, but her powerful art work will always be with us. Personally I cannot but admire the vivid colors and strong brush strokes in her work.

Babies

Järkyttävistä allergia-oireilusta vihdoin hivenen toipuneena ja sängyn pohjalta nousseena odotan jo innoissani muutamia uusia ensi-iltoja. Tämän dokumentin arvelen olevan varsin mukavaa ja viihdyttävää katseltavaa, etenkin näin äiti-näkökulmasta.

Getting finally a bit better from the most horrible allergy symptoms for years I wait anxiously to see some new openings. Among them is this documentary, which seems to be very nice especially from a mother's point of view.


Tulee ensi-iltaan Yhdysvalloissa 7.5.2010

Has it's premiere here in U.S. May 7th, 2010.



Ja hymyn huulille nostattava traileri löytyy nuolesta klikkaamalla. Mutta varoituksen sana, väkivaltaa on tiedossa jo heti ensimmäisessä kohtauksessa ;-)

And the smile uplifting trailer can be watched when clicking the play button. But be careful, there will be violence already in the first scene ;-)

How to Train Your Dragon (2010)

Kävimme viime viikolla katsomassa tyttären kanssa How to Train Your Dragon elokuvan ja ensitunnelma oli melko jännittynyt. 5-vuotiasta tytärtämme taisi jopa etukäteen hiukan hirvittää tämä lohikäärme-aiheinen elokuva. Mutta elokuvakokemus yllätti meidät positiivisisesti ja huomasimme, että nuo kaikki pelottavan tuntuiset lohikäärmeetkin olivat lopulta lähes lemmikkieläinten kaltaisia, tuntevia otuksia.

We went to see How to Train Your Dragon last week and first impression was quite excited and nervous. Our 5-year old daughter was even a bit scared to see a movie about dragons. But this movie suprised us positively and we realized that all those scary looking dragons were in the end almost pet like, feeling creatures.

Elokuvan päähahmot ovat tässä. Nuori viikinkipoika Hiccup (Jay Baruchel) ja hänen kohtaamansa yönmusta lohikäärme, jonka poika kohtaa ja jo pian nimeää Toothlessiksi. Tuo kaikkein vaarallisin ja pelätyin lohikäärme, jonka Hiccup-niminen poika onnistuu jollain ihmeen konstilla kesyttämään. Toothless-hahmossa ja näiden kahden keskinäisessä ystävyydessä on jotain sellaista, joka porautuu syvälle sisimpään ja tekee vaikutuksen niin pieneen kuin suurempaankin ihmismieleen.

The main characters of this movie are here. Young viking boy called Hiccup (Jay Baruchel) and a dragon he first encounters and then names Toothless. Toothless Dragon can make a huge impact on the viewer. The most dangerous and frightening dragon of all, which a boy named Hiccup was able to train. There is something special about the Toothless character. He and the friendship between these two characters drills deep inside us and makes an impact into the minds of both the small and the bigger human minds.

Nämä kaksi sympaattista hahmoa seikkailevat yhdessä läpi elokuvan. Kookkaan ja sysimustan kuoren alta paljastuu sympaattinen ja suojelunhaluinen lohikäärme. Tuo suurikokoinen otus kissamaisine silmineen, hassuine tapoineen, ilmeineen tai eleineen ei voi saada kuin hyvälle mielelle. Toothless saa pienenkin ihmisen ymmärtämään, että pelottavan kuorenkin alta voi paljastua lämmin sydän.

Tuo sysimusta lohikäärme hahmo saa myös miettimään, kuinka me kaikki olemme pienine vikoinemme ja epätäydellisine piirteinemmekin ainutkertaisia ja arvokkaita yksilöitä. Ja kyllä vaan, arvasit ihan oikein. Toothlesskaan ei ole täydellinen...

These two sympatethic characters have many adventures ahead of them. That big framed, black dragon reveals to be a sympathetic and protective creature with cat like eyes and funny faces that makes you smile. Toothless makes even the youngest movie goers to realize that you may find a warm heart under a scary looking skin.

That pitch black dragon also teaches us that you may have flaws and imperfections in you but you're still a remarkable and unique you. And you guessed right, even Toothless is not perfect...

Suosittelen tätä elokuvaa kaikille animaatioiden ja seikkailuelokuvien ystäville. Tarjoaa jännitystä, iloa ja elämyksiä niin lapsille kuin aikuisillekin!

I recommend this movie to all you friends of animation and adventure. This experience offers excitement, joy and nice experience for both children and grown ups!


****

Lita Ford & Ozzy - Close My Eyes Forever

Edelliseen postaukseen liittyen halusin vielä katseluttaa teillä tämän videon. Monen muun ohella tämä biisi soi usein levysoittimessani 80-luvun lopulla. Muistatko sinä tämän?

Thinking about the previous posting I wanted to show you this video. Among many others I used to listen to this song in my record player in the late 80s. Do you still remember this?

The Runaways (2010)

The Runaways sai ensi-iltansa alueellamme noin viikko sitten. Suomen ensi-iltaan leffa tulee syyskuussa 2010. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo Joan Jettin uran alkuvuosista, 70-luvun tyttöbändissä The Runaways. Pääosissa tässä naisenergiaa uhkuvassa elokuvassa ovat Kristen Stewart ja Dakota Fanning.

The Runaways had its opening in our area about a week ago. This movie will have its premiere in Finland in September, 2010. This movie is a story about the early years of Joan Jett's career. A true story of the 70s girl band, The Runaways. In the leading roles you will see young actresses Kristen Stewart and Dakota Fanning.

Stewart ja Fanning (Joan Jett ja Cherie Currie) nuo kaksi nuorta näyttelijärtä loistavat kyllä rooleissaan, mutta yhä edelleen olen aistivinani heissä pientä haparointia ja kömpelyyttä (tai ehkä tämä oli tahallista, roolihahmoihin liittyvää sellaista). Kristenhän palkittiin tänä vuonna nouseva tähti BAFTA-pystillä, mutta jostain syystä en ole edelleenkään lämmennyt hänen kohdallaan. Twilight-saagassa hän vaikuttaa roolissaan hiukan kankealta ja samaa olen aistivinani tässäkin roolissa. Mutta nuoriahan nämä molemmat neidot kyllä ovat, joten kehitystä varmasti tapahtuu koko ajan.

Stewart and Fanning (Joan Jett and Cherie Currie), those two young actresses were shining in their roles, but I was still sensing some fumbling and hesitation in their characters (or maybe this was intentional, a part of their characters). Kristen was awarded with Rising Star-award at the BAFTA-gala this year, but I haven't yet warmed up for her. In Twilight saga she seems a bit stiff in her role and I am sensing the same problem in this role also. But both these women are still very young and will get better by time, for sure.


Itse elokuvasta henkii todella hyvin 70-lukua leveine lahkeineen, hiustyyleineen ja lavasteineen. Myös kuvaustyylistä aistii varhaisen 70-luvun, sillä kuva on ajoittain rakeinen ja hiukan epätarkka, lähes kellastunut. Aloittelevan tyttöbändin elämäntyyli, haasteet ja paheet tulevat leffasta hyvin julki. Kaikki ei toki käynyt kädenkäänteessä ja levy-yhtiön tiloissa poseeraamiseen meni oma aikansa. Nuorten, aloittelevien muusikko-tyttösten elämään kuului ikävä kyllä rock-piireissä jo hyvin varhain huumeet, lääkkeet ja alkoholi. Elämä saattoi olla yhtä sekoilua, itsensä uudelleen kokoamista ja sekoilua.

Mutta siinä missä Cherie Currie joutui miettimään omia valintojaan, Joan Jettillä oli selvä päämäärä, hänelle musiikki oli koko elämä ja The Runaways oli vain alkusoittoa tulevalle.

The movie reflects the 70s in a believable way with the wide legged jeans, hair style and sceneries. Also the way the movie was filmed brought the seventies atmosphere alive. The film was a bit grainy, at times unfocused and almost yellowish. The way these young rocker chicks lived their lives is also shown well here and the path was not easy to get to pose at the record company's table. The life of a young and rising rock star was also and unfortunately often filled with drugs and booze. It was often about messing up, getting yourself together and messing up again.

But while Cherie Currie had to think about her choices, Joan Jett knew what she wanted. Music was her life and The Runaways was only the beginning for her.


Ja tässä vielä se oikea The Runaways. Vasemmalta Lita Ford, Joan Jett, Jackie Fox, Sandy West ja Cherie Currie.

And here is the real The Runaways. From the left Lita Ford, Joan Jett, Jackie Fox, Sandy West and Cherie Currie.

-----------------------------------

Minulle tästä kokoonpanosta erityisen tuttuja kasvoja ovat Joan Jett ja Lita Ford. 80-luvulla levysoittimessani soi usein Joan Jettin I love Rock n Roll, mutta Lita Ford oli 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa tälle heavy-rockia kuuntelevalle teinille tosi kova nimi. Hän oli hyvä laulaja, mutta sen lisäksi hän on myös todella hyvä kitaristi, päihittäen monet miescollegansakin.

From this group names like Joan Jett (of course) and Lita Ford are very familiar to me. When I was a teenager in the 80s I often played Joan Jett's song I love Rock n Roll in my record player. But especially Lita Ford was the name for me. Being this heavy-rock girl in the late 80s and early 90s, Lita Fords music offered me a lot! She was not only a good singer, but also a fantastic guitar player, beating many of his male colleagues.

A Single Man (2009)

A Single Man on monella tapaa kiinnostava elokuva rakkaudesta, tapaturmaisesta menetyksestä, surusta, kaipuusta, ystävyydestä sekä uuden alun pienistä välkähdyksistä. Käyn seuraavassa läpi hiukan elokuvan tunnelmia, sen suuremmin itse juonta kuitenkaan paljastamatta.

A Single Man is an interesting movie in many ways. Is it a movie about love, accidental loss, sorrow, longing, friendship and that little hope of a new beginning. In the following I will go through the atmoshpere of this film without revealing the plot too much.

Colin Firth oli roolistaan Oscar-ehdokkaana, eikä suotta. Miten haastavaa on täytynyt olla uppoutua tähän rooliin. Tulkita rakkaansa menettäneen, elokuvan pääosassa olevan Georgen syvää ja ylitsepääsemätöntä surua 60-luvun Los Angelesissa. Firth suoriutui roolistaan tavalla, joka todella porautui mieleeni. Hän toi erinomaisella tavalla esille tuon miltei alkukantaisen tuskan ja raastavan epätoivon, jonka partnerin menetys aiheuttaa. Hän toi kauniisti esille myös sen, kuinka rakkaudella ei ole rajoja ja kuinka meillä kaikilla on oikeus rakastaa ja myös tässä tilanteessa syvästi surra kumppaniamme (seksuaaliseen suuntautumiseemme takertumatta).

Colin Firth was nominated for and Oscar for his role in this film and for a good reason. How difficult it must have been to dive into this role, being in the leading role, acting as a middle aged man called George, who lost the love of his life in the Los Angeles suburbans in the 60s and left behind feeling all that deep and unmanagable pain. He was so remarkable in his role that it really hit me. He brought alive that almost primitive pain and harrowing despair, which the loss of ones partner causes. He also showed how love doesn't have boundaries, and how all of us have the right to love and also in this situation to mourn our companion (not getting caught to our sexual orientation).

Georgen henkinen ahdistus ja syvä tuska oli käsinkosketeltavissa läpi elokuvan. Nuo kaikki piinaavat unet, kaipuu ja hidastus-tehosteet, kellon tikitys, ajassa pysähtyminen. Elokuvassa oli myös kikkailtu filmin herkkyydellä ja kohtaukset olivat ajoittain melko rakeisia, tuoden oman lisäfiiliksensä tälle leffalle.

George's emotional anxiety and deep pain was tangible during the whole movie. All those quiet moments, haunting dreams, longing and slow motion effects, ticking of the clock, pauses in time. And in this movie you could also see the graininess of the film which also was a very good trick I think. It added the feel to this film.



Georgen tukena kaikessa surussa oli pitkäaikainen ystävä ja naapurinsa Charley (Julianne Moore). Näiden kahden välillä oli syvää, miltei sanoja tarvitsematonta luottamusta ja ymmärrystä, mutta myös hitunen läheisyyden kaipuuta, erityisesti Charleyn puolelta.

George had only his long time friend and neighbor Charley to comfort him. There was a lot of deep and almost this no words needing trust and understanding between these two, but also some longing, especially from Charley's side.



George kohtaa elokuvassa myös nuoren oppilaansa Kennyn (Nicholas Hoult), joka osoittaa lohduttavaa kiinnostusta itseään iäkkäämpää professoria kohtaan.

Elokuvan sanoma on hyvin melankolinen, ajoittain lähes masentavan surullinen. Mutta silti kaiken tuon tuskan keskeltä nousi hitaasti esille myös toivoa uudesta alusta ja uusista ihmisistä yhden elämänhalunsa menettäneen, surumielisen miehen elämässä.

Elokuva on muotisuunnittelijana tunnetuksi tulleen Tom Fordin esikoisohjaus. Tämän elokuvan jälkeen voi jo sanoa, että miehellä on edessä valoisa tulevaisuus myös loistavana ohjaajana! Erinomainen ohjaustyö, täytyy sanoa!

George meets a young student Kenny (Nicholas Hoult) in the story, and Kenny shows some comforting interest towards professor almost twice his age.

The message of this film is quite melancholic, at times almost depressingly sad. But still the viewer is able to point out some slow growing hope of new beginning and new people in one sad man's (who had lost his zest for life) life.

Tom Ford deputs as a director in this film and is previously known as a famous fashion designer. But after seeing this film I would defenitely say that he also has a future as a brilliant director! Excellent directing, I must say!

****

Jesse James Scandal?

Muistatte ehkä Sandra Bullockin Oscar-puheen, jossa hän viittasi mieheensä Jesse Jamesiin ja siihen, miltä tuntuu, kun on joku, joka on aina sinun takanasi.

You may still remember the speech Sandra Bullock gave at the Oscar Gala mentioning that it feels good to finally have someone there to have her back (meaning his husband Jesse James).

Ja minä katselin ihaillen tätä paria Oscar-illan kuvissa ja ajattelin, että mahtavaa, kun edelleen löytyy aviopareja, joiden liitot kestävät Hollywoodissa.

And I admired this couple when going through the Oscar Gala night photos thinking that Thank god there still are couples who can make it in the Hollywood Heat.

He vaikuttavat niin jalat maassa tyyppiseltä, tasapainoiselta avioparilta. Ja olen ihailllut, kuinka Sandra on ottanut Jessen lapsetkin siipiensä suojaan.

They always seem like this down to earth, balanced couple. And have to admit I've been admiring how willingly Sandra has taken Jesse's kids under her wings.

Mutta mitäs sitten tapahtuikaan...

Pari päivää sitten tämä nainen astui tabloideihin. Tattoo malli Michelle "Bombshell" McGee paljasti juorulehdille, että hänellä oli kuuma suhde Jesse Jamesin kanssa, kun rouva Sandra Bullock kuvasi elokuvaa The Blind Side.

Itse en aina tiedä, uskoako juorulehtiin vai ei, mutta nyt tämä uutinen on kaikkialla mediassa. Voi Sandra parkaa! Mutta erityisesti tässä nyt varmasti kärsivät Jesse Jamesin lapset. Vastahan Jesse sai taisteltua 6-vuotiaan tyttärensä huoltajuuden ex-vaimoltaan ja nyt tämä...

Kökkö juttu, ja toivon mukaan nämä syytökset lopulta paljastuvat pissitykseksi. Tosin Jamesin pahoitteluraportti ei nyt ihan heti viittaa siihen... Kuin ei myöskään se, että Sandra Bullock perui yllättäen The Blind Siden Lontoon ensi-iltansa ja sai tällä perumisellaan juorut varmasti vielä pahempaan pyöritykseen.

Aika näyttää, miten tälle avioparille lopulta käy...

But then what happened?

Couple of days ago this woman opened up to the tabloids. Tattoo model Michelle "Bombshell" McGee revealed that she and Mr. James had an affair while Sandra Bullock was shooting The Blind Side.

I myself don't always trust these magazines, but now this thing is all over the media. Poor Sandra! But most of all I feel bad for the kids. It was not long ago when Jesse James got the custody of his 6-year old daughter from his ex-wife and now this...

This is bad and I really hope that in the end all these accusations prove to be wrong! Even though Jesse James publicly apoloziged to his wife and children and this doesn't really imply that these allegations are pulled from nowhere. And also Sandra pulled out from her Blind Side London premiere, which makes people wonder even more that what was really going on.

Time will only tell what will happen to this couple...