Näillä sanoilla alkaa viime viikolla katsomani leffa Precious, jonka arvasin jo saamansa julkisuuden ja trailerinkin perusteella olevan koskettava tarina Harlemissa varttuneen teinitytön elämästä.
Elokuva pohjautuu Sapphiren Push-nimiseen novelliin ja mm. Oprah Winfrey lukeutuu julkkiksiin, joka on tuonut elokuvaa esille useassa eri mediassa. Precious on ollut viime aikoina muutenkin paljon julkisuudessa, sillä on aiheena silmät avaava ja keskustelua herättävä.
Precious sai myös minut mietteliääksi ja on kieltämättä varsin puhutteleva draama-elokuva. Kaikessa totuudenmukaisuudessaan se pureutuu nyky-yhteiskunnan varjoisampaan puoleen ja toivon mukaan avaa myös täkäläisten ihmisten silmät näkemään, miten osa nuorisosta täällä kaiken yltäkylläisyyden ja markkinatalouden riivaamassa maassa elää, ehkä juuri tälläkin kellon lyömällä.
Elokuva kertoo 16-vuotiaasta Preciouksesta, 1980-luvun loppupuolen Harlemissa asuvasta nuoresta naisen alusta, joka on toista kertaa raskaana ja etsii elämälleen uutta suuntaa. Elokuvan pääosissa on nuori näyttelijätär Gabourey Sidibe , joka suoriutui roolistaan kunnioitettavasti ja tunteella. Minua hiukan kummastuttikin, ettei Golden Globe palkinto osunut hänen kohdalleen.
Olisi ollut nuorelle naiselle upea ja kannustava palkinto tästä mieleenpainuvasta roolisuorituksesta. Tosin itseltäni on edelleen näkemättä pystin voittaneen Sandra Bullockin roolisuoritus leffassa The Blind Side, joten paha mennä sanomaan, kumpi oli roolissaan parempi.
Sen sijaan Preciouksen äitiä näytellyt Mo'Nique oli ehdolla sivuosaroolistaan ja sai roolistaan sekä Golden Globen että jo paria päivää aiemmin jaetun Critics Choice Awardin.Eikä suotta, sillä Mo'Nique oli roolissaan todella uskottava ja Preciouksen äitinä niin karmaisevan tunteeton, alistava ja väkivaltainen, että välillä oli suorastaan tuskaista seurata tämän äiti-tytär suhteen epätoivoista etenemistä pisteeseen, joka oli jo hivenen ennalta arvattavissa.
Kotioloista paljastuu jo elokuvan alkumetreiltä myös muita, erittäin kipeitä yksityiskohtia. Niitä liikaa paljastamatta haluan sanoa, että elokuvassa tuodaan esille sellaisia perheväkivallan muotoja, joita ei usein tuoda draama-elokuvissa katsojan eteen.
Precious saa siis elää kotona jatkuvan pelon ja alistamisen vallassa, mutta hän saa kuitenkin elämänsä suuntaa miettiessään huomata, että on olemassa myös ihmisiä, jotka aidosti välittävät hänestä. Kuten hänen vaihtoehtoisen koulunsa opettaja Ms. Rain (Paula Patton), joka osoittaa Precioukselle, että maailmassa on myös rakkautta, myötätuntoa ja hyvyyttä. Sekä ennen kaikkea toivoa paremmasta tulevaisuudesta.Tähän vaihtoehtoiseen kouluun astuessaan Preciouksen elämä saakin aivan uuden käänteen ja osasyynä tälle muutokselle on vahvasti Ms. Rain.
Kuten myös tämä nainen. Tunnistatkos? Mariah Carey sosiaalivirkailija Mrs. Weissin roolissa oli itse asiassa varsin vakuuttava ja taisipa Careykin napata muutaman pystin tästä roolisuorituksestaan.Precious on hyvin elämänmakuinen ja mielenkiintoinen elokuva, joka porautuu vähempiosaisen nuoren elämään. Ihan tervetullut näkökulma useiden kiiltokuvamaisten elokuvien rinnalle.
Niin ja minähän pidän draamoista, joissa saa jossain vaiheessa kaivaa sitä nessua taskusta. Joten hyvin toimii tältäkin osin!
****
Kiva uusi blogi. Tää elokuva kuulostaa hyvältä. Pitäisi varmaan katsoa. En ole koskaan käynyt elokuvissa, mutta tarkotus olis JOSKUS saada sekin kokemus koettua.=) Mulla on tällä hetkellä digiboksissa Casablanca tallennettuna, mutta en ole vielä ehtinyt sitä katsoa. Moni on mulle sanonu että se on klassikko mikä pitäis kuulemma nähdä.
ReplyDeleteOnnea uudelle blogille! Luin taannoin Hesarista ison jutun Precious-elokuvasta, joka sekä sinun kirjoituksesi että HS:n artikkelin perusteella vaikuttaa aika raskaalta, mutta tärkeältä elokuvalta. Mariah Careyta en olisi heti tunnistanut!
ReplyDeleteVähän aikaa tuota Mariah Careyn kuvaa katsoin, että mikä siinä on niin tuttua, sitten tunnistin, että oho! ja sittenhän sinä sen kerroitkin :)
ReplyDeleteTämä on sellainen elokuva, jonka näkemistä odotan. Tulee Suomessa teatteriin vasta maaliskuun alussa.
On kyllä jotenkin todella professionaalin näköinen tämä uusi blogi. En taas voi kuin ihmetellä sinun taitoa :) Kaikki mihin kosket, onnistuu!
Hei Hanna ja kiitos kommentistasi. Precious on hyvä, mutta myös aika raskas elokuva. Voi mahdoton, etkö ole koskaan käynyt elokuvissa? Nyt kipin kapin elokuviin! Minulle elokuviin meno on ihanaa irtautumista arjen rutiineista ja nautin suunnattomasti leffoissa käymisestä, myös aivan itsekseni. Täällä päivänäytökset (tai paremminki aamunäytökset) ovat myös kohtuuhintaisia, 5 taalalla eli noin 3 eurolla pääsee leffaan.
ReplyDeleteKlassikkoelokuvat ovat ihania, Casablancan olen nähnyt viimeksi vuosia sitten, mutta se on muistaakseni ihan hyvä. Ja pääosissahan taisi olla aika nimekäs kaksikko Bogart ja Bergman, jos oikein muistan. Pitäisikin oikeastaan katsoa tuo uudestaan, sillä huomasin erään tuttavaperheen elokuvakirjasta, että taitaa olla jopa 10 kärjessä klassikkoleffoja ajatellen.
Moi Lumiomena ja kiitos. Precious-elokuva on todella mieleenpainuva ja jopa järkyttäväkin. Aihe on tosiaankin raskas, mutta en halunnut nyt ihan kaikkea tässä kirjoituksessani paljastaa. Mariah Carey näyttää kyllä hiukan toisenlaiselta lehtien sivuilla ;-)
Moi Päivi. Olihan se itsellekin yllätys nähdä Carey näin erinäköisenä. Aikas muuntautumiskykyinen nainen, vai pitäisikö tässä nyt sitten kehua maskeeraajaa? Mutta eipä rouvan kasvoilla kyllä näy juurikaan meikkiä, eli jospa hän sitten näyttääkin tältä ilman meikkikerrosta... ;-)
Precious on taatusti myös sinun mieleesi. Elokuva sisältää paljon kipeitä asioita, ja on mielestäni hienoa, että ne on tuotu leffassa näin rohkeasti esille. Kertoilehan sitten, mitä pidit tästä.
Ja kiitos. Professionaalin näköinen, phöh! Mutta banneria oli kyllä kiva vääntää. Blogi saattaa hiukan vielä muuttaa ilmettään ja mä ajattelin, et noit leffoi vois aina vaihdella tos ylhäällä ja noin.
Onnea uuden blogin johdosta, hienolta näyttää!
ReplyDeleteHei Yaelian ja kiitos. Kiva saada sinut tänne lukijaksi. Samaan tyyliin jatkuu kuin Teksasin taivaan allakin, tosin tämä "osoite" tuntuu nyt paljon osuvammalta... ;-)
ReplyDeleteEn ole ihan varma haluanko nähdä tätä Precious-elokuvaa, vaikka se tärkeä omalla tavallaan aiheeltaan onkin..
ReplyDeleteNiin raskaan oloinen. Saavutetaanko sillä jotain, mietin? Muuttuuko paha hyväksi? Oppiiko väkivaltainen ihminen elämään ilman väkivaltaa vai onko se sukupolvien ylikin jatkuva kierre...
Tuossa yhdessä kuvassa opettajatar näyttää ihan Jennifer Lopezilta, mutta ei sitten kuitenkaan ole..
Mutta että Mariah Carey lähtenyt näyttelemään, ja vielä tuon näköisenä! Melkein putosin tuolilta täällä.. Arvostukseni kun häntä kohtaan eivät ole kovin korkealla, tai sanotaanko, että.. kohtalainen laulaja, mutta kaikki muut ilmiöt (diivamainen käytös ym.) ei ole koskaan miellyttänyt lainkaan. Vieläkään en pidä hänestä, mutta ainahan mielipitetään voi muuttaa..kenties...
Elokuva on kyllä raskas, mutta itse en jättäisi tätä väliin. Mielestäni elokuvalla myös saavutetaan jotain ja elokuvan lopussa myös paha saa huomata, ettei elämä voi jatkua niinkuin ennen. Paha saa ns. palkkansa.
ReplyDeleteMariah Carey kohahdutti minutkin olemalla hyvin nuhjuisen ja tavallisen näköinen tässä roolissa. Itsekään en juuri kuulu hänen ihailijoihinsa, en edes juuri piittaa hänen musiikistaan. Ja julkisuudessa näkyvät kuvat ja jutut eivät nekään anna sen parempaa kuvaa tästä diivasta, joka on ollut monessa viime aikojen gaalassakin aika virkeässä, shampanjahumalassa sekä haastatteluissa että puheita pitäessään.
Minulla ei taida mielipide muuttua hänen kohdallaan, vaikka hän suoriutuikin roolistaan varsin hyvin.