Crazy Heart (2009)

Olen nähnyt viime päivinä niin monta mielenkiintoista elokuvaa, etten tiedä, mistä aloittaa. Mutta aloitettakoon nyt vaikka tästä.

I have seen so many interesting movies lately, that I don't even know, where to begin. But I will begin with this one.

Kävin sunnuntaina (juuri ennen Oscareita) katsomassa elokuvan Crazy Heart. Olin hiukan skeptinen leffaa kohtaan ja epäilin, että iäkkäästä country-muusikosta kertova elokuva saattaisi jopa kyllästyttää, ajatellen, että olen asunut yhdessä suurimmassa country-musiikin valloittamassa osavaltiossa jo kymmenen vuotta, enkä ole tänä aikana tuntenut suurtakaan vetoa tätä musiikin lajia kohtaan.

I went to see the movie Crazy Heart on Sunday (just before the Oscar gala). I was a little bit skeptic about this one though, it being a movie about an old country musician. I thought that this subject might actually bore me, me being a person, who has lived in one of the largest country music states for so long, never really falling for this type of music.

Mutta taas kerran sain huomata epäilykseni turhaksi. Tämä elokuva vei minut täysin mennessään. Vaikka leffa oli täynnä tuttua muusikon luomisen tuskaa, sitä valitettavaa alkoholin määrää ja satunnaista itsesäälissä rypemistä (kuulostaa hyvin pitkälti suomalaiselta elokuvan käsikirjoitukselta), antoi se minulle siitä huolimatta jotain uutta.

But once again I proved myself wrong. This movie took me for a full ride. Even though this is not at all a new subject with all the usual pain of creating something new, all that alcohol abuse and feeling sorry for oneself (this sounds a lot like a typical finnish movie screenplay), it still gave me something new.

Elokuva auttoi näkemään, kuinka vanha Bad Blaken kaltainen muusikkomieskin (Jeff Bridges) pystyy ja on oikeutettu rakastamaan itseään huomattavasti nuorempaa naista (Maggie Gyllenhaal), saaden osakseen myös kaivattua vastarakkautta. Elokuva auttoi myös näkemään, kuinka elämä usein heittelee meitä, eikä aina edes tarjoa sitä toivottua toista mahdollisuutta, mutta siitä huolimatta elämä jatkuu ja kaikella on lopulta tarkoituksensa.

Jostain syystä näin elokuvassa myös tiettyjä yhtymäkohtia Mickey Rourken tähdittämän elokuvan The Wrestler kanssa. Yksinäinen vanha mies, epäonnea rakkaudessa, mitättömät välit jälkeläisten kanssa, alamäet ja se ainainen rakkauden kaipuu.

This movie helped me to see, how an old musician like Bad Blake (Jeff Bridges) can and is entitled to fall in love with a woman much younger than himself (Maggie Gyllenhaal) and is able and can feel to be loved in return. It also helped me to see, how our life often throws us around not always giving us those anticipated second chances. Even so our life goes on and has its meaning after all.

For some reason I felt that this movie and all the settings had something similar with the Mickey Rourke starred movie The Wrestler. Lonely old man, bad luck in love, non existing relationship with offspring, going downhill and all the longing for love.

--------------------------

Jeff Bridges sai roolistaan Oscarin, eikä suotta. Hän oli roolissaan puhutteleva, tuo raihnainen, väsynyt Bad Blake, joka tiesi itsekin, että elämä oli häntä jo viime vuosina kolhinut. Siitä huolimatta hän jaksoi yrittää ja välillä minulla oli tunne, että katsoin elokuvan sijaan musiikkipitoista dokumenttia tästä vanhasta miehestä. Sain myös huomata, ettei Jeff Bridges ole ainoastaan taitava näyttelijä, vaan hänellä on sen lisäksi myös äärimmäisen hyvä lauluääni!

Elokuvan musiikkipitoiset kohtaukset toimivat yllätyksekseni äärimmäisen hyvin ja suorastaan hämmästyin, kuinka jalkani polki leffasalin lattiaan biisejä kuunnellessani. Colin Farrell esiintyy myös muutamassa kohtauksessa ja täytyy sanoa, että tällä nuorella irkkukomistuksella on myös aivan järkyttävän upea lauluääni!!! Ja se kokonaisuus hiukan alaspäinsuunnatulla tummalla katseella, pitkillä hiuksilla, poninhännällä, ajamattomalla parralla ja korviksilla. Oi joi... ;-)

Ja voitteko kuvitella, tässä harkitsen jopa ostavani tämän elokuvan soundtrackin. Ei voi olla tosi! Enhän mä edes kuuntele countrya.

Jeff Bridges got an Oscar for this role, and for a good reason. He was appealing in his role. Being this already decrepit old, weary Bad Blake, who realized that his life had been a rough one lately. Still he continued going and at times I felt like I was watching a documentary of this old man rather than a movie. I also noticed that Jeff Bridges is not only a hell of a actor, he also has a beautiful voice!

For my suprise all the music scenes of this movie worked out fantastic and I was amazed how my feet were beating along the rhythm. Colin Farrell was also seen in a couple of scenes and I must say that this Irishman has also an incredible singing voice!!! And his overall appearance in this movie with the downward directed dark eyes, long dark hair in ponytail, the unshaved beard and earrings... Oh my... ;-)

And can you imagine this. I am also thinking about getting the soundtrack of this movie! Can't be true! I am not even a country music fan!

------------------------

Kaikenkaikkiaan Crazy Heart on hyvin lämminhenkinen, tosin hiukan melankolinen elokuva, joka tuo esille vanhan muusikkomiehen tarinan. Tarinan, joka voisi hyvinkin olla totta. Suosittelen tätä elokuvaa kaikille realistisen draaman nälkäisille.

All in all Crazy Heart is this warm, yet a bit melancholic movie, which brings alive a story of an old musician. A story, which could easily be true. I recommend this film to all you people who are thirsty to see realistic drama movies.

*****