Sunday, March 21, 2010

A Single Man (2009)

A Single Man on monella tapaa kiinnostava elokuva rakkaudesta, tapaturmaisesta menetyksestä, surusta, kaipuusta, ystävyydestä sekä uuden alun pienistä välkähdyksistä. Käyn seuraavassa läpi hiukan elokuvan tunnelmia, sen suuremmin itse juonta kuitenkaan paljastamatta.

A Single Man is an interesting movie in many ways. Is it a movie about love, accidental loss, sorrow, longing, friendship and that little hope of a new beginning. In the following I will go through the atmoshpere of this film without revealing the plot too much.




Colin Firth oli roolistaan Oscar-ehdokkaana, eikä suotta. Miten haastavaa on täytynyt olla uppoutua tähän rooliin. Tulkita rakkaansa menettäneen, elokuvan pääosassa olevan Georgen syvää ja ylitsepääsemätöntä surua 60-luvun Los Angelesissa. Firth suoriutui roolistaan tavalla, joka todella porautui mieleeni. Hän toi erinomaisella tavalla esille tuon miltei alkukantaisen tuskan ja raastavan epätoivon, jonka partnerin menetys aiheuttaa. Hän toi kauniisti esille myös sen, kuinka rakkaudella ei ole rajoja ja kuinka meillä kaikilla on oikeus rakastaa ja myös tässä tilanteessa syvästi surra kumppaniamme (seksuaaliseen suuntautumiseemme takertumatta).

Colin Firth was nominated for and Oscar for his role in this film and for a good reason. How difficult it must have been to dive into this role, being in the leading role, acting as a middle aged man called George, who lost the love of his life in the Los Angeles suburbans in the 60s and left behind feeling all that deep and unmanagable pain. He was so remarkable in his role that it really hit me. He brought alive that almost primitive pain and harrowing despair, which the loss of ones partner causes. He also showed how love doesn't have boundaries, and how all of us have the right to love and also in this situation to mourn our companion (not getting caught to our sexual orientation).



Georgen henkinen ahdistus ja syvä tuska oli käsinkosketeltavissa läpi elokuvan. Nuo kaikki piinaavat unet, kaipuu ja hidastus-tehosteet, kellon tikitys, ajassa pysähtyminen. Elokuvassa oli myös kikkailtu filmin herkkyydellä ja kohtaukset olivat ajoittain melko rakeisia, tuoden oman lisäfiiliksensä tälle leffalle.

George's emotional anxiety and deep pain was tangible during the whole movie. All those quiet moments, haunting dreams, longing and slow motion effects, ticking of the clock, pauses in time. And in this movie you could also see the graininess of the film which also was a very good trick I think. It added the feel to this film.



Georgen tukena kaikessa surussa oli pitkäaikainen ystävä ja naapurinsa Charley (Julianne Moore). Näiden kahden välillä oli syvää, miltei sanoja tarvitsematonta luottamusta ja ymmärrystä, mutta myös hitunen läheisyyden kaipuuta, erityisesti Charleyn puolelta.

George had only his long time friend and neighbor Charley to comfort him. There was a lot of deep and almost this no words needing trust and understanding between these two, but also some longing, especially from Charley's side.



George kohtaa elokuvassa myös nuoren oppilaansa Kennyn (Nicholas Hoult), joka osoittaa lohduttavaa kiinnostusta itseään iäkkäämpää professoria kohtaan.

Elokuvan sanoma on hyvin melankolinen, ajoittain lähes masentavan surullinen. Mutta silti kaiken tuon tuskan keskeltä nousi hitaasti esille myös toivoa uudesta alusta ja uusista ihmisistä yhden elämänhalunsa menettäneen, surumielisen miehen elämässä.

Elokuva on muotisuunnittelijana tunnetuksi tulleen Tom Fordin esikoisohjaus. Tämän elokuvan jälkeen voi jo sanoa, että miehellä on edessä valoisa tulevaisuus myös loistavana ohjaajana! Erinomainen ohjaustyö, täytyy sanoa!

George meets a young student Kenny (Nicholas Hoult) in the story, and Kenny shows some comforting interest towards professor almost twice his age.

The message of this film is quite melancholic, at times almost depressingly sad. But still the viewer is able to point out some slow growing hope of new beginning and new people in one sad man's (who had lost his zest for life) life.

Tom Ford deputs as a director in this film and is previously known as a famous fashion designer. But after seeing this film I would defenitely say that he also has a future as a brilliant director! Excellent directing, I must say!

****

5 comments:

  1. Kuten jo tiedätkin, odotan tätä kovasti..

    Olen miettinyt miksi.. Haluan joskus uppoutua kuolemaa käsitteleviin teemoihin. Suru on kautta aikojen kiehtonut ihmisiä taiteen saralla. Uskon, että kun jokin taidelaji, esim. nyt elokuva tai kirja, käsittelee surua, auttaa se jäsentämään omiakin ajatuksia. Jokainen kun kuitenkin joutuu elämänsä aikana luopumaan ja suremaan, eri ihmisiä, eri asioita.

    Aihe on siis minusta erittäin mielenkiintoinen. En näe sitä masentavana aiheena vaan juuri mielenkiintoisena.

    Esim. Brokeback Mountain käsitteli melkein kokonaan luopumista, saavuttamattomasta haaveilua, ja lopussa surua. Haluan nähdä miten tässä elokuvassa on siinä onnistuttu.

    ReplyDelete
  2. Juu, tiedetään ja siksi halusinkin tästä kirjoittaa, vähän esimakua myös sinulle... ;-)

    Minulle suru ja läheisen menetys on ollut aina vaikea käsiteltävä, enkä oikein tahdo löytää surusta aina sitä ns. taiteellista kauneutta, josta usein puhutaan. Mutta kyllä tässä elokuvassa oli jotain kaunistakin, kaiken sen tuskan ja epätoivon keskellä.

    Leffa oli myös visuaalisesti hieno, milteipä graafinen ja veikkaukseni on, että tulet kyllä pitämään tästä ja takuulla löydät leffasta paljon mielenkiintoista annettavaa. En halua sanoa, että elokuva olisi kokonaisuudessaan mitenkään masentava, mutta se kaikki surun keskellä tarpominen vain välillä tuntui aika harmaalta...

    Brokeback Mountain on ehkä jollain tapaa samanlainen elokuva, mutta tässä leffassa suru ja ahdistus on kyllä läsnä joka päivässä, tunnissa ja minuutissa.

    ReplyDelete
  3. Minullekin on tullut tästä elokuvasta lukiessani vähän brokebackmountainmainen fiilis ja koska rakastan BBMää yli kaiken, odotan siis kovasti näkeväni myös tämän elokuvan!

    ReplyDelete
  4. Juu, on tässä jotain samaa Brokeback Mountainin kanssa, mutta hyvin paljon myös uudenlaista annettavaa katsojalle. Minusta tämä elokuva oli fiilikseltään myös hienostuneen taiteellinen, johtuisiko nyt sitten osittain siitä, että ohjaajana o Tom Ford?

    ReplyDelete