Whip It

Whip It (2009) on monista elokuvarooleistaan tutuksi tulleen Drew Barrymoren esikoisohjaus, jossa hänellä itselläänkin on pieni sivurooli.

Elokuva kertoo mukaansatempaavalla ja tyttöenergiaa uhkuvalla tavalla teksasilaisessa Bodeenin pikkukaupungissa asuvasta nuoresta tytöstä, Bliss Cavenderista (Ellen Page), joka on kyllästynyt elämäänsä samoissa ympyröissä. Ellen on 17-vuotias nuori naisenalku, joka etsii vielä itseään ja paikkaansa tässä maailmassa.

Hänen äitinsä Brooke (Marcia Gay Harden) on entinen kauneuskilpailu-addikti, joka pyrkii saamaan tyttärensä samalle polulle. Bliss ei kuitenkaan ole täysin varma, ovatko hyväntekeväisyystilaisuudet tai kauneuskisat häntä varten.

Parhaan ystävänsä Pashin (Alia Shawkat) kanssa he lähtevät salaa Austiniin, jonne he menevät katsomaan naisten Roller Derby-liigan matsia.

Bliss ihastuu heti tähän aggressiiviseen ja vauhdikkaaseen lajiin, sillä seuraamuksella, että on kohta itsekin joukkueen riveissä. Kovettamalla itsensä ja valehtemalla ikänsä, tosin.

Blissistä tulee Babe Ruthless, joukkueen nopein luistelija. Aiemmin voitoista piittaamaton ja varsin aggressiivinen ryhmä-rämä muuttaa suuntaa ja kohta he jo taistelevat koko liigan mestaruudesta.

Harjoitusten ja kisojen välillä Bliss ihastuu, jää kiinni valehtelusta (useaankin otteeseen), riitaantuu perheensä kanssa, muuttaa väliaikaisesti joukkuekaverinsa luokse, tuntee olonsa rakkausrintamalla petetyksi ja käy läpi varsin tuttuja, teini-ikäisen elämään liittyviä vaiheita.

----------------------------------

Ellen Page ihastuttaa raikkaalla ja nasevalla roolillaan. Hän vaikuttaa aina niin sanavalmiilta ja kypsältä tyttöseltä, enkä voi olla ihailematta hänen työskentelyään valkokankaalla.

Mitähän tästä pian 23-vee täyttävästä tyttösestä vielä tulee?

Drew Barrymoren esikoisohjaukseksi elokuva on onnistunut kokonaisuus, joka todistaa, että hän on kykenevä työskentelemään myös kameran toisella puolella.

Minusta oli kuitenkin erityisen viihdyttävää katsella elokuvaa, jossa tytöt ovat koviksia, silmissä rajut meikit, iholla tatuointeja, mielessä pintaan kohoavia aggressioita ja veemäistäkin asennetta!
Leffa palautti mieleeni väläyksiä omasta nuoruudesta ja ajasta, kun piti mukamas kapinoida, kun etsimme vielä itseämme, karkailimme kotoa ja teimme kaikenlaisia kolttosia, me tytötkin!

Whip It on tyttöenergiaa uhkueassaan ja vauhtia unohtamatta kuitenkin myös kuvaus siitä, kuinka perhe on aina perhe. Kuinka vastoinkäymisistä huolimatta teini-ikäinenkin voi tulla toimeen vanhempiensa kanssa ja vielä edelleen tarvitsee heitä, vaikka se saattaakin tuossa iässä olla ajoittain vaikea myöntää.

Ja pitää nyt vielä mainita Teksasissa itsekin asuvana, että Bodeenin kaltaisia pikkukaupunkeja on yhä edelleen. Niissä elämä on kuin suoraan elokuvasta kauneuskisoineen, hyväntekeväisyystilaisuuksineen ja pienine bar-b-que jointteineen. Eivätkä elokuvan roller skate radatkaan ole kadonneet minnekään. Tyttären koulurepussakin on usein koulusta saatuja alennuskuponkeja läheiselle roller skate-radalle. Mutta järjestetäänkö täällä elokuvan roller skate derby liigan kaltaisia kisoja, siitä en ole satavarma.

Tämä elokuva voisi siis hyvinkin olla ote nykyteinin elämästä teksasilaisessa pikkukaupungissa. Jossa pellot avautuvat ympärillesi loputtomina ja joissa teinitytöt käyvät tienaamassa pikkurahaa paikallisissa ketju-ravintoloissa, karkailevat viikonloppuisin Austiniin, Houstoniin tai Dallasiin ja missä pojilla on heinänkorsi hampaiden välissä, ajavat rämillä 50-luvun autoilla tai pick-upeilla ja soittavat indie-rock bändissä, harjoitellen naapurin pojan autotallissa.

***