P.S. Pienimuotoinen spoilerivaroitus... ;-)
Siinäpä pohdittavaa 16-vuotiaalle Jennylle (Carey Mulligan), joka elää varsin tyypillisen oloista koulutytön elämää 1960-luvun Lontoossa.Hän on eloisa ja lahjakas teinityttö, joka käy paikallista tyttökoulua, opiskelee ahkerasti latinaa, mielii isänsä taivuttelun johdosta Oxfordiin, taitaa ranskan salat ja tapailee tylsän oloista Graham-poikaa.
Kunnes tämä mies tulee kuvioihin ja saa Jennyn pään sekaisin. Tämä tyylikkään oloinen kaveri on nimeltään David Goldman (Peter Sarsgaard) ja hän on (kuten kuvasta näkyy) huomattavasti Jennyä iäkkäämpi.Kaikki Jennyn edessä oleva pyöritys saa alkunsa viattomasta autokyydistä, johtaen hämyisistä jazz-baareista aina...
... Pariisin taivaan alle.David tarjoaa Jennylle mahdollisuuden täysin toisenlaiseen, tapahtumarikkaaseen ja jännittävään elämään kilparadoilla, huutokaupoissa, konserteissa, jazz-baareissa, Oxfordissa, ja niin, jopa Pariisissa.
Ei enää Grahamia, ei latinan pänttäämistä, ranskaa tai edes koulua. Mitä koulutuksesta, jos sinulle avautuu mahdollisuus kaikkeen tähän?
Nuoren naisen elämä on käännekohdassa ja hän on pian suurien valintojen edessä. Mihin kaikki tämä lopulta johtaa, se voi yllättää katsojankin.An Education (2009) on kivunnut vuoden 2010 Oscar-ehdokkaaksi kolmessa eri kategoriassa.
- paras elokuva
- paras naispääosa
- paras sovitettu käsikirjoitus
Elokuvan nuori tähti Carey Mulligan yllättää raikkaalla ja elämänmakuisella roolillaan. Hänessä yhdistyy nuoren tytön viattomuus ja avoin katse tulevaisuuteen, mutta hän tuo roolissaan myös erityisen hyvin esille sen, miten nuori naisen alku on vielä niin kovin elämän vietävissä tai kuinka 60-luvun Englannissa nuoren naisen on kohdattava lopullinen vastuu omasta elämästään ja valinnoistaan.
Peter Sarsgaard voi sen sijaan herättää roolissaan myös negatiivisia tuntemuksia. Hän on tuo elokuvan iäkkäämpi mies, mies, joka viettelee nuoren koulutytön. Häpeilemättä ja julkisesti, vietellen siinä sivussa myös tyttöpahasen vanhemmat.
Elokuva on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä draama, joka saa pohtimaan nuoren ihmisen valintoja, haaveita ja päätöksentekokykyä hiukan lyhyemmän linssin läpi. An Education ei arastele tuoda esille myöskään sellaisia nuoren naisen elämään liittyviä seikkoja, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan usein unohdetaan.
Aivan kuin me itse emme koskaan olisi olleet nuoria, etsineet itseämme, tehneet vääriä valintoja, poltelleet tupakkaa kahviloissa, lintsanneet tunneilta, tirskuneet tyttökavereiden huomattavasti iäkkäämmille poikakavereille (believe me, monella minunkin teinivuosien kaverillani oli eri vanhoja "poikaystäviä"), seikkailleet itsekin sun missä tietymättömillä teillä jne. jne.
Ehkä juuri nämä seikat tekevät elokuvasta myös käsikirjoitukseltaan Oscarin arvoisen, vaikkakin taas kerran nainen (tai nuori teinityttö) on lopulta se, joka kärsii.
Elokuva herätti minussa sekä viehätyksen että iljetyksen tunteita. Elokuvan nuori tähti Mulligan ihastutti minua. Hän oli roolissaan juuri niin kupliva, fiksu, toiveikas ja elämäniloa hersyvä sekä toisaalta sinisilmäinen tai päätöksissään ontuva kuin kuka tahansa 16-vuotias.
Mielestäni hän onkin perustellusti ansainnut Oscar-ehdokkuutensa suorituksellaan, vaikkakin samassa kategoriassa hänen kanssaan on kilpailemassa muutama HYVIN vahva näyttelijätär.
Sen sijaan minun oli ajoittain hi-ve-nen vaikea seurata elokuvan päähenkilöiden suhteen kehittymistä ja itse asiassa muutama kohtaus sai minut naurahtamaan kuivasti, ei niinkään ihastuksesta, vaan enemmänkin vihastuksesta. En vain henkilökohtaisesti tiedä juuri mitään sen kuvottavampaa näkyä kuin tämä: nuori tyttö on vähäpukeisena itseään huomattavasti vanhemman, riskinoloisen ja karvaisen miehen ahnaiden silmien edessä, kaikessa viattomuudessaan ja fyysisessäkin hauraudessaan.
Ja entäs sitten se banaani-kohtaus! Yöööök!
Mutta siis, kaikin puolin katselun arvoinen ja taas kerran hyvin mielenkiintoinen draamaelokuva, joka olisi ehkä sinunkin syytä katsoa ennen niitä Oscareita ;-)
****
Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta.
ReplyDeleteUusi tuttavuus tämä naisnäyttelijä - Carey Mulligan. En tiedä hänestä mitään. Edes ikää. Pitääpä googlettaa.
Sarsgaardilta sen sijaan olen nähnyt useamman roolisuorituksen. Hän valitsee usein hieman erikoisia rooleja, hiljaisia miehiä, joiden pinnan alla kytee..
Moi Sooloilija. Luulen, että tule pitämään tästä elokuvasta.
ReplyDeleteCarey Mulligan ei ollut minullekaan entuudestaan tuttu nimi. Minulle myöskään Peter Sarsgaard ei ole entuudestaan kovin tuttu. Tunnen hänet miltei paremmin Maggie G:n miehenä kuin näyttelijänä. Hänen roolinsa tässä elokuvassa on juuri kuvailemasi tapainen.
Minulle elokuvan vaikeinta katseltavaa olivat muutamat, hiukan intiimimmät kohtaukset nuoren tytön ja itseään vanhemman miehen välillä. Mutta toisaalta nuokin tilanteet ovat niin tosia, olin vain unohtanut omat henkilökohtaiset muistot kaukaa nuoruudesta, jolloin monet silloiset tyttökaverit seurustelivat itseään selvästi vanhempien heppujen kanssa. Jo tuolloin kummastelin, että miksi?
Sooloilijalle vielä tarkennus. Luulen, että TULET pitämään tästä leffasta... ;-)
ReplyDeleteVaikuuttaa mielenkiintoiselta ja ehkä hieman ristiriitaiseltakin leffalta. Ajattelin kysellä sinulta, Sari, että oletko nähnyt elokuvan "The Imaginarium of Dr Parnassus"? Menen viikon kuluttua mieheni kanssa kahdestaan elokuviin (pitkästä aikaa!) ja tuo voisi kiinnostaa meitä molempia.
ReplyDeleteMoi Lumiomena. An Education on mielenkiintoinen elokuva, palauttaen varmasti monelle katsojalle muistoja myös omasta nuoruudesta ja tehdyistä valinnoista. Niistä hyvistä ja huonoista. Ja pääosassa ollut nuori näyttelijätär vakuutti ainakin minut omalla suorituksellaan.
ReplyDeleteOlen nähnyt Dr. Parnassuksen ja pidin siitä kolmen tähden verran. Parnassus on hyvin omalaatuinen elokuva ja etenee todellisuuden ja kuvitteellisen, mielikuvitusmaailman välillä.
Pääosissa hyvin nimekkäitä näyttelijöitä (kuten Johnny Depp, Colin Farrell, Jude Law sekä tietenkin Heath Ledger, joka kuoli kesken kuvausten) ja itse tarina erittäin kiehtova ja erilainen. Välillä juoni hiukan rönsyää ja leffassa tapahtuu aikas paljon, mutta on mielestäni ehdottomasti katsomisen arvoinen ja takuulla erilainen elokuvakokemus.
Omalla miehelläni ei ehkä riittäisi mielenkiinto leffan loppumetreille saakka, mutta hän onkin enempi sellainen action-pläjäysten ystävä.
Olin jo muutaman paivan ajan katsonut paikallisen elokuva teatterin listaa - ja miettinyt etta mikahan to "Education" elokuva on... no nyt ei enaa tarvitse pahkailla - kiitos Sari.
ReplyDeleteMoi Leena. Kannattaa mennä katsomaan. Omalla katsottavien listalla on tällä hetkellä sinun suosittelemasi Crazy Heart, The Wolfman (trailerin perusteella ihanan kamala leffa, joka takuulla saa minun vereni hyytymään, omatessaan jo hiukan kauhuleffankin piirteitä...), Valentine's Day (joka meidän oli tarkoitus mennä katsomaan tänään mieheni kanssa, vaan eipäs siitä tullutkaan mitään, kun tyttärellä ei ollut koulua, emmekä päässeet karkaamaan iltapäivällä leffaan...) ja A Single Man, jota muuten myös veikkaan mielenkiintoiseksi tapaukseksi.
ReplyDeleteSen verran olin hidas liikkeissani, etta "Education" leffa oli jo poistettu paikallisesta teatterista. Ehka olin hieman helpottunutkin...?
ReplyDeleteNo sen sijaan tuli katsottua Valentine's Day - ja se olikin aika viihdyttavaa katsottavaa. Olin epaluuloinen koska sita tahtiainesta on mukana aika paljon, mutta minua se ainakin viihdytti paremmin kuin paikallislehden antamat 1.5 pistetta.
Tosin huvitun aina mahdottomasti, jos elokuvassa on kohtaus, joka tuntuu vain naurattavan minua eika muita. Tassa oli yksi sellainen, kun selvisi kuka se Bradley Cooperin Valentine olikaan.... :)
Moi Leena. No johan. Arvelen, että Valentine's Day leffa oli hiukan kevyempää katseltavaa. Vaikkei tuo An Education-leffa nyt mikään hirmu raskas katseltava ole sekään.
ReplyDeleteHmm, niin ja nyt heräsi kiinnostus. Kuka mahtaa olla Bradley Cooperin roolihahmon Valentine? Ja mitä kaikkea muuta elokuvassa tapahtuu? Voi kun niin nimekkäitä tähtösiäkin on elokuva pullollaan.
Pirhana, nyt herätit uteliaisuuteni. Pitääköhän tää nyt sit mennä huomenissa katsomaan, vaikka ihan yssikseen, kun ne perjantain leffatreffitki menivät ikävästi mönkään...
Tosin mä kävi jo tänään lievittämässä leffakuumeiluani The Wolfmanilla, joten katsotaan...
Njaa, mihinkähän kaikki nnn-kirjaimet katosivat kommentistani... ;-0
ReplyDelete